Vähemmistöistä kirjoittaminen ja oikeus yksityisyyden turvaan [vastine]


In Finnish / Sunday, August 12th, 2018

Tommi Kinnunen aloittaa Ylen kolumninsa (12.8.2018) kertomalla kohtaamisestaan entisen oppilaansa kanssa. Kinnunen tulkitsee hänen sukupuolensa naiseksi, mutta puhuu hänestä menneisyydessä poikana oppilaan kerrottua entisen nimensä. Se saa kirjoittajan ajattelemaan miten paljon sukupuoltaan korjanneita oppilaita on jäänyt vuosien varrella huomaamatta.

Kirjoituksessa on sydän paikallaan: teksti kritisoi koulujen ne toiset -ajattelua. Sitä olen itsekin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvana oppilaana kokenut. Yläasteella ja vielä lukiossakin vähemmistöt sivuutettiin materiaalista sillä ne eivät kuuluneet koealueisiin. “Jotkut muut ovat ehkä homoja,” oli 2000-luvun lopun vähemmistövalistuksen taso käymissäni kouluissa. Sukupuolivähemmistöistä ei puhuttu mitään, vaikka meistä oli oppikirjassa kokonaiset puolisen kappaletta tekstiä.

Kolumnin alun olisi kuitenkin voinut muotoilla toisin. Sukupuolivähemmistöön kuuluva henkilö ottaa suuren riskin paljastaessaan transtaustansa ja altistaa itsensä transfobiselle käytökselle. Tekstissä mainitaan nimi ja ikäluokka, eikä käy ilmi onko niitä muutettu julkaisemista varten. Anonymiteetti on monelle transhenkilölle tärkeä suojakeino. Transhenkilön taustan paljastaminen ilman lupaa ei ole ikinä hyväksyttävää. Vanhojen nimien ruotiminen on paitsi loukkaavaa, myös useissa tapauksissa traumoja pintaan nostavaa.

Valitettavasti tämä ei vaikuta olevan cissukupuolisissa piireissä vielä yleistä tietoa. Transsukupuolisten taustasta puhutaan yleisesti, sitä ruoditaan tuttaville ja siitä kirjoitetaan mediassa. Harvoin mainitaan, että henkilöiltä on pyydetty ja heiltä on saatu lupa asian käsittelemiseen, vaikka niin olisikin toimittu.

Luvan saaminen ja siitä mainitseminen on tärkeää normin vakiinnuttamiseksi: toisten vähemmistöstatuksesta, sukupuolesta ja seksuaalisuudesta ei ole sopivaa levittää yksityiskohtia ilman asianosaisen suostumusta. Tämä suojelee vähemmistöön kuuluvia ihmisiä siltä, etteivät enemmistöetuoikeudesta nauttivat altista toiminnallaan vähemmistöön kuuluvia vaaratilanteille. Valitettavasti transtausta ja seksuaalivähemmistöön kuuluminen eivät ole yhteiskunnassamme asioita, joista ei aiheutuisi syrjintää ja turvallisuusriskejä.

Transhenkilöistä kirjoittaminen keskittyy valitettavasti edelleen liian usein meidän taustamme korostamiseen sen sijaan, että tuotaisiin huomiota siihen, miten cissukupuoliset valta-asemassa olevat kohtelevat meitä. Kolumni oli siltä osin askel oikeaan suuntaan, mutta käytännöt meistä kirjoittamiseen ovat vielä rakentumassa ja hyväntahtoinenkin viestintä voi helposti mennä vikaan.

Siksipä kannustankin kaikkia meistä kirjoittavia cissukupuolisia luettamaan tekstejään transsukupuolisilla ja ottamaan selvää siitä, mikä on asiallista viestintää esimerkiksi henkilökohtaisten tietojen kannalta. Väärinsukupuolittaminen ja vanhoilla nimillä kutsuminen eivät sitä ole, kuten ei myöskään toisen henkilön transtaustan paljastaminen muille.

Lisäyksenä Kinnusen vastaus: 

Julius Jokikokko
@juliusjoki / juliusjoki.com

Kirjoittaja on journalistiikan kandidaatti ja transhomoaktivisti.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *